Tupsujalkojen hoito-ohjeita

Tupsujalkaisten hevosten jalkojen hoitoon kannattaa paneutua kunnolla. Vaikka moni saattaa säästyä jalkaongelmilta, niin useammin hoitamatta jääneet jalat alkavat muistuttaa olemassaolostaan jossakin vaiheessa.

Tärkeintä jalkojen hoidossa on neljä kertaa vuodessa tapahtuva madotus ja tupsujaloille nimenomaa ivermektiinin osuus on tärkeä:

Tammikuu: moksidektiini

Toukokuu: ivermektiini + pratsikvanteli

Elokuu: ivermektiini

Marraskuu: pyranteeliembonaatti, tupla-annos

Säännöllisen madotuksen lisäksi tulisi huolehtia tupsujalallisen hevosen kuivasta tarhausmahdollisuudesta. Tupsut itsessään suojaavat hyvin jalkojen ihoa, mutta jos lika pääsee iholle asti, tupsut myös pitävät lian hyvin iholla. Jalkoja ei tarvitse, eikä kannata pestä jokaisen roiskaisun jälkeen, vaan kannattaa noudattaa vuodenaikaan sopivaa pesuväliä. Monen mielestä Hexocil-pesu yhdistettynä rikkiöljyllä jalkojen käsittelyyn toimii mainiosti.

Rikkiöljy: 0,5 dl keltaista rikkijauhetta (sulphur) ravistetaan litraan rypsi-/rapsiölyä.

Rikkiöljy pitää jalkojen ihon pehmeänä, poistaa pöpöt ja suojaa lialta. Ylläpitohoitoväli on noin 4-8 viikon välein, vuodenajasta riippuen. Jos hevosesi jalat ovat huonossa kunnossa, kannattaa hoito toistaa parin viikon ajan, kunnes jalkojen tilan suhteen päästään ylläpitotasolle. Hevoset saattavat joissakin harvoissa tapauksissa olla allergisia rikille, testaa aina pienemmälle alueelle ennen kaikkien jalkojen käsittelyä!

Säännöllisen madotuksen ja pesujen, rikkiöljyn ja kuivien tarhojen lisäksi jaloille on hyväksi puhdas rypsi- tai rapsiöljy sisäisesti annettuna; puoli litraa päivässä auttaa ihon hyvinvointia! Hyvä neuvo on myös antaa tupsujen melko pitkälti vaan olla, turhaa harjaamista tms kannattaa välttää.

Ruokinta itsessään on myös tärkeä osa tupsujalkaisten hevosten hyvinvointia. Yksinkertaisuudessaan ohjenuoran voisi kiteyttää näin:

Anna tarpeeksi: Rypsi-/rapsiöljyä, kivennäisiä, vitamiineja, e-vitamiinia ja seleeniä.

Älä anna liikaa: Valkuaista.

Yritä välttää: Kalanmaksaöljyä ja pellavaa.

Massaa kasvattavia ei kasvaville hevosille jopa viiteen ikävuoteen mennessä kannata syöttää. Massa tulee liikunnasta, työnteosta, kun sen aika on. Nämä isoimmat rodut kasvavat aina ensin ylöspäin ja kun ovat valmiina, sitä massaa.

Tupsujalkaisten hevosten ongelmina on esimerkiksi sapelijalkaisuus, jota esiintyy yllättävän paljon. Sapelijalkaisuus tarkoittaa jalan epäsäännöllistä asentoa, jossa polvi on taaksepäin mutkistunut. Varsinkin Pohjoismaissa tähän ongelmaan on alettu kiinnittää huomiota ja muissakin maissa asia on alkanut kiinnostaa ihan eri tavalla. Nykyään etujalkojen suoruus on jo haluttu piirre ostajien keskuudessa, joka taas innostaa myös kasvattajia jalostamisessa oikeaan suuntaan.

EPSM (Equine Polysaccharide Storage Myopathy) on raskailla hevosroduilla esiintyvä lihastoksellinen tauti, jota esiintyy esimerkiksi percheroneilla, clydesdaleilla, shireillä, friiseillä, haflingereilla, vuonohevosilla, belgialaisilla työhevosilla ja raskailla risteytyksillä. Taudin on todettu olevan syy moneen lihasheikkoutena ilmenevään tautiin, mm. Monday Morning Diseaseen sekä takajalkojen epänormaaliin askellukseen. Jopa 2/3 hevosista sanotaan kantavan tätä mukanaan.

Monday Morning Disease ilmenee usein työhevosilla, joille annetaan lepopäivä täydellä rehulla. Seuraavana päivänä hevosen lihakset ovat jäykät ja alkavat ajan saatossa vähitellen rappeutua. Lihaksien rappeuma aiheuttaa virtsan värjäytymisen punertavaksi. Lihaksien rappeutumisen uskotaan johtuvan liian vähäisestä lihaksille suunnatusta energiasta. Myös joidenkin lihasperäisten sairauksien taustalla uskotaan olevan EPSM:n.

Juuri ruokavaliolla on huomattava vaikutus tautien puhkeamisen ehkäisyssä, sekä jo alussa olevien sairauksien tilan parantamisessa. Hiilihydraattien vähentäminen ja rasvojen lisääminen on sopiva ruokavalio, myös muille roduille. Rasvat tarjoavat kaksinkertaisen määrän energiaa hiilihydraatteihin verrattuna. Useat EPSM-tapaukset ovat parantuneet 100-prosenttisesti oikealla ruokavaliolla, joka on aloitettu tarpeeksi ajoissa. Säännöllinen liikunta on myös tulosten kannalta tärkeä osa hevosen hyvinvointia.

Raskaiden rotujen ruokavaliosta suositellaan 20-25% tulevan rasvoista. Öljyjen määrää tulee kuitenkin lisätä pikkuhiljaa ruokintaan, että lihakset ja ruuansulatus oppivat hyödyntämään energian. Mikäli hevosesi ei siedä isoja määriä öljyä, markkinoilla on myös laaja kirjo erilaisia korkearasvaisia rehuja maistuvassa muodossa. Öljyksi voi valita oman tai hevosen mieltymyksen mukaan esimerkiksi soijaa, rypsiä, rapsia, kookosta tai auringonkukkaa, mutta ei mielellään kalanmaksa- tai pellavaöljyä, koska ne isoina annoksina saattavat aiheuttaa ärsytystä. Runsaan rasvan vastineeksi tulee huolehtia myös E-vitamiinin ja seleenin saannista.